Terveystarkastus

Terveystarkastus koostuu kysymyksistä, joita voit käyttää vointisi tarkkailuun.

Eturauhassyövän hoito

Eturauhassyövän hoidot ovat kehittyneet merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana ja moniin muihin syöpätyyppeihin verrattuna hoitotulokset ovat olleet rohkaisevia. Yhä useampi paikallista eturauhassyöpää sairastava potilas paranee sairaudestaan. Levinnyttäkin sairautta voidaan hoitaa ja hallita pitempään kuin aiemmin. 

Androgeeneilla eli mieshormoneilla on keskeinen rooli eturauhassyövän synnyssä, kehittymisessä ja etenemisessä. Siksi levinneen, etäpesäkkeisen eturauhassyövän hoidossa keskitytään ensisijaisesti testosteronituotannon pysäyttämiseen tai testosteronin vaikutuksen estoon. Tämän seurauksena kasvaimen kasvu pysähtyy tai hidastuu ja etäpesäkkeitä voidaan hallita ja jopa pienentää. 

Eturauhassyövän hoitopäätökset perustuvat yleensä taudin riskiluokituksiin sekä levinneisyyteen. Taudin etenemis- ja uusiutumisriskiin vaikuttavat:

  • diagnoosivaiheen PSA-arvo

  • patologin näytepaloista arvioima solujen aggressiivisuusluokka eli Gleason

  • kliinisen tutkimuksen ja kuvantamistutkimusten perusteella määritetty taudin levinneisyysaste (paikallinen tai levinnyt eturauhassyöpä). Hoidon valintaan vaikuttavat myös potilaskohtaiset seikat, kuten ikä, muut sairaudet, mahdolliset aiemmat hoidot eri sairauksiin sekä potilaan oma asenne ja toivomukset. Hoidon valintaan vaikuttavat myös haittavaikutukset – potilaan tulee tietää eri hoitoihin liittyvät haitat ennen hoitopäätöksen tekemistä.

Eturauhasen syöpää voidaan hoitaa erilaisilla hoitomuodoilla, joita voidaan myös yhdistää keskenään. Eturauhassyövän hoitoihin kuuluvat aktiivinen seuranta, leikkaushoito, sädehoito, hormonihoito, solunsalpaajat eli sytostaatit, luustolääkkeet sekä oireita lievittävät hoidot eli palliatiivinen hoito.

Epäily eturauhassyövästä syntyy yleensä perusterveydenhuollossa, yhä useammin jonkin rutiinitarkastuksen yhteydessä. Tämän jälkeen henkilö lähetetään jatkotutkimuksiin ja vastuu hoidosta siirtyy erikoissairaanhoitoon.

Mikäli jatkotutkimukset johtavat eturauhassyöpädiagnoosiin, potilaan kanssa käydään hoitoneuvottelu ja hoitotoimenpiteet aloitetaan niin pian kuin mahdollista. Hoidosta vastaa ensivaiheessa urologi. Paikallisessa eturauhassyövässä urologi vastaa aktiiviseurannasta ja leikkaushoidosta, onkologi vastaa sädehoidosta. Levinneessä eturauhassyövässä vastuussa on joko urologi tai onkologi riippuen taudin tilasta ja sairaanhoitopiirin vastuunjaosta.

Paikallisen eturauhassyövän hoito

Paikallisen eturauhassyövän hoidon tavoitteena on sairauden parantaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvain yritetään poistaa kokonaan radikaalileikkauksella tai hoitaa parantavasti sädehoidon avulla. Radikaalitoimenpiteen jälkeen potilas siirtyy seurantaan, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei tauti aktivoidu uudelleen. Seuranta toteutetaan määräajoin, yleensä muutaman kuukauden välein. Aluksi seurannasta vastaa erikoissairaanhoito, jatkossa tarpeen mukaan perusterveydenhuolto.

Leikkausta käytetään yleensä paikallisen eturauhassyövän hoitoon parantavana hoitomuotona, jolloin eturauhanen poistetaan kokonaisuudessaan eli tehdään ns. radikaali eturauhasen poisto, (radikaali prostatektomia). Radikaalileikkauksella hoidettavaksi soveltuvat paikallista tai enintään paikallisesti levinnyttä eturauhassyöpää sairastavat potilaat.

Leikkaus voidaan tehdä avoimesti, tähystyksellä tai robottiavusteisesti. Noin 80% Suomessa tehtävistä eturauhasen radikaalileikkauksista tehdään vatsaontelon tähystyksen kautta ns. robottiavusteisella laparoskooppisella tekniikalla. Tähystystekniikalla pystytään vähentämään leikkauksenaikaista verenvuotoa ja nopeuttamaan potilaan toipumista normaaliin kuntoon leikkauksen jälkeen.

Syövän hoidon tulokset ovat yhtä hyvät avo- ja tähystysleikkauksissa, mutta tähystysleikkauksissa on pystytty vähentämään leikkaukseen liittyviä haittavaikutuksia. Eturauhasen radikaalileikkaukselle tyypillisiä pitkäaikaissivuvaikutuksia ovat virtsankarkailu (inkontinenssi) ja erektiohäiriö (impotenssi). Virtsanpidätyskyky palautuu noin 80 – 90 %:lla potilaista normaalille tasolle leikkauksen jälkeen. Erektiokyky pystytään säästämään todennäköisimmin potilailla, joilla on pienialueinen, paikallinen syöpä ja joilla erektiokyky ennen leikkausta on hyvä. Useimmat leikkaukseen liittyvät sivuvaikutukset ovat ohimeneviä.

 

Toinen yleisesti käytetty hoitomuoto eturauhassyövässä on sädehoito, joka vaikuttaa kasvaimeen kahdella tavalla: suorasti ja epäsuorasti. Sädehoidon suora vaikutustapa perustuu siihen, että solurakenne (DNA) vaurioituu säteiden vaikutuksesta. Tämän seurauksena syöpäsolujen lisääntyminen hankaloituu merkittävästi ja useimmiten koko syöpäsolu tuhoutuu. Epäsuora vaikutus syntyy, kun säteily vaikuttaa solujen ja kudosten molekyyleihin muodostaen niin sanottuja vapaita radikaaleja. Niiden lisääntyminen edistää syöpäsolujen tuhoutumista.

Leikkauksen tavoin sädehoitoa käytetään yleensä paikallisen tai enintään paikallisesti levinneen eturauhassyövän hoitoon, jolloin puhutaan radikaalisädehoidosta. Radikaalista sädehoitoa voidaan antaa useilla eri tavoilla joko ulkoisesti tai sisäisesti. Ulkoisessa hoidossa säteily tulee kehon ulkopuolelta erillisistä sädehoitolaitteista. Kudoksen sisäisessä sädehoidossa (brakyterapia) eturauhaseen asetetaan säteileviä jyväsiä, joiden sädevaikutus ympäristöön on kuitenkin varsin pieni.   
 
Sädehoitoon liittyviä haittavaikutuksia ovat esim. virtsaamisvaikeus ja -kirvely, joka voi kestää muutaman viikon. Joskus sädehoito aiheuttaa myös verivirtsaisuutta ja liman- ja verenvuotoa peräsuolesta. Lisäksi hoidon pitkäaikaisvaikutuksena saattaa esiintyä impotenssia. Sädehoidon teknologinen kehitys on tehnyt hoidosta yhä tarkempaa, minkä seurauksena sädeannoksia on pystytty nostamaan ja haittavaikutuksia on pystytty vähentämään. Jos eturauhassyöpä uusiutuu sädehoidon jälkeen, voidaan taudin edetessä siirtyä hormonaaliseen hoitoon. Tietyissä tapauksissa, mikäli arvioidaan kyseessä olevan paikallinen uusiutuminen eturauhasessa, voidaan tehdä eturauhasen poistoleikkaus, ns. salvage prostatektomia. Tällöin leikkaukseen liittyvät riskit esim. virtsanpidätyskyvyn ja erektiokyvyn sekä kudosten paranemisen suhteen ovat kuitenkin huomattavasti suuremmat kuin ilman edeltävää sädehoitoa toteutetussa radikaalileikkauksessa.

Eturauhassyövän hoidon perusta on hormonaalinen hoito. Mieshormonit eli androgeenit, erityisesti testosteroni, kiihdyttävät eturauhassyövän kasvua.   Estämällä testosteronin tuotanto tai kudosvaikutus lääkkeellä voidaan pysäyttää eturauhassyövän kasvua. Testosteronin vaikutuksen esto syöpäsoluissa pienentää kasvainta ja ehkäisee mahdollisten etäpesäkkeiden muodostumista. Hormonihoidon tehoa voidaan pitää eturauhassyövän hoidossa varsin hyvänä, sillä suurin osa potilaista saa vasteen hoidosta.

Hormonaalista hoitoa käytetään ensivaiheen hoitona usein, kun kyseessä on levinnyt eturauhassyöpä. Lääkärin harkinnan mukaan sitä voidaan joskus antaa myös paikallista syöpää sairastavalle potilaalle. Hormonihoitoa voidaan käyttää sädehoidon liitännäishoitona. Tämä liitännäishormonihoito parantaa sädehoidon tehoa potilailla, joilla on aggressiivinen tai paikallisesti levinnyt eturauhassyöpä.

Hormonaalisten hoitojen haittavaikutuksiin kuuluvat muun muassa sukupuolisen halun eli libidon vähentyminen, rinnan alueen arkuus/kasvu, luutiheyden ja lihasmassan pienentyminen sekä painon nousu. Osa potilaista on kokenut, että hormonihoidolla on myös heikentävä vaikutus mielialaan, aloitteellisuuteen ja jaksamiseen.

Levinneen eturauhassyövän hoito

Levinneen eturauhassyövän hoidossa tavoitteena on taudin etenemisen pysäyttäminen ja hidastaminen ja potilaan elämänlaadun varmistaminen. Hoidon suunnittelusta vastaa urologi tai onkologi. Hoito aloitetaan lähes poikkeuksetta hormonihoidoilla. Kun eturauhassyöpä ei enää vastaa hormonihoitoon, siirrytään usein solunsalpaajahoitoon, jonka toteutuksesta vastaa useimmiten onkologi. Solunsalpaajahoitojen tehon ehtyessä voidaan potilaan hoidossa käyttää uudenlaisia hoitomuotoja, joilla pystytään edelleen hidastamaan taudin etenemistä ja parantamaan elämänlaatua. Kun taudin etenemiseen ei enää pystytä vaikuttamaan, aloitetaan yleensä oireenmukainen (palliatiivinen) hoito, jonka tavoitteena on oireiden hallinta ja elämän laadun varmistaminen. 

Levinneen eturauhassyövän hoidon perusta on hormonaalinen hoito. Eturauhassyövän hormonihoito perustuu testosteronin tuoton estoon ja/tai testosteronin vaikutuksen estoon kudoksissa. Hormonihoidon tehoa voidaan pitää eturauhassyövän hoidossa hyvänä, sillä suurin osa potilaista saa vasteen hoidosta. Hoitojen kehittymisen ansiosta myös levinnyttä tautia voidaan hallita tehokkaasti ja siihen on tarjolla yhä useampia hoitovaihtoehtoja. Hoidolla pyritään pysäyttämään eturauhassyövän eteneminen, lievittämään oireita, parantamaan elämänlaatua ja pidentämään elinaikaa. Hoidon onnistumiselle on tärkeää, ettei hoito vaikuta liikaa potilaan jokapäiväiseen elämään.

 

Hormonihoito

Levinneen eturauhassyövän hoito perustuu mieshormonien, androgeenien eli testosteronin vaikutuksen estoon. Käytännössä tämä tapahtuu estämällä hormonien eritystä tai niiden vaikutusta eturauhasessa. Androgeenien eritykseen voidaan vaikuttaa kemiallisella tai kirurgisella kastraatiolla. Testosteronin vaikutusta kudostasolla voidaan estää ns. antiandrogeeneillä. Kastraatio- ja antiandrogeenihoitoa voidaan myös yhdistää. Tällöin puhutaan maksimaalisesta androgeenivaikutuksen estosta.

Hormonihoidon vaste on eturauhassyövässä yleensä erittäin hyvä. Osalla potilaista hormonihoito saattaa kuitenkin vähitellen menettää tehoaan ja syöpä voi edetä ns. kastraatioresistenttiin vaiheeseen.

 

Kastraatio

Jos eturauhassyöpä on levinnyt eli lähettänyt etäpesäkkeitä, hoidoksi valitaan tavallisimmin kastraatio, joka saadaan aikaan kirurgisesti tai kemiallisesti lääkkeiden avulla.

Leikkauksen avulla tehtävää kastraatiota kutsutaan orkitektomiaksi. Se on kirurginen toimenpide, jossa mieheltä poistetaan kivesten hormonia ja siittiöitä tuottava kudos.

Kastraation kaltainen vaikutus saadaan aikaan myös kemiallisesti käyttämällä lääkehoitoja, LHRH-agonisteja tai LHRH-antagonisteja. Lääke vaikuttaa aivolisäkkeeseen siten, että lopulta testosteronin eritys ja tuotanto pyritään laskemaan kastraatiotasolle. LHRH-agonisteja ja -antagonisteja annetaan pistoksina ihon alle muutaman (1–6) kuukauden välein. Tietyissä tapauksissa potilaalle voidaan antaa antiandrogeenihoitoa, joka estää lisämunuaisten erittämien mieshormonien vaikutusta eturauhassyöpään.

 

Antiandrogeenit

Antiandrogeenit ovat lääkkeitä, jotka estävät kiveksistä ja lisämunuaisista erittyvän testosteronin vaikutuksen eturauhassyöpäsoluun. Näitä lääkkeitä annostellaan tabletteina suun kautta päivittäin. Jos eturauhassyöpä osoittaa etenemisen merkkejä kastraatiohormonihoidon aikana, yleensä ensivaiheessa hoitoon liitetään antiandrogeeni ja hoitoa jatketaan ns. maksimaalisella androgeeniestolla.  Mikäli syöpä tästä huolimatta osoittaa etenemisen merkkejä, on epäiltävä syövän etenemistä kastraatioresistenttiin vaiheeseen ja tarvitaan seuraavan vaiheen hoitoja.

Syöpäsolujen kasvuun ja jakautumiseen voidaan vaikuttaa lääkeaineilla, jotka estävät syöpäsolujen jakaantumista. Näitä lääkkeitä kutsutaan solunsalpaajiksi. Ne kulkeutuvat veressä kehon eri osiin ja saavuttaessaan syöpäkasvaimen ne vahingoittavat syöpäsolujen jakautumisjärjestelmiä. Tämän seurauksena syöpäsolut eivät pääse lisääntymään vaan kuolevat.

Solunsalpaajat voivat vahingoittaa kaikkia soluja, mutta ne vaikuttavat voimakkaimmin syöpäsoluihin, jotka ovat paljon herkempiä kuin normaali kudos.

Eturauhassyövällä on taipumus muuttua ajan myötä hormonihoidosta riippumattomaksi eli resistentiksi. Silloin hyväkuntoisia potilaita voidaan hoitaa solunsalpaajilla. Solunsalpaajahoidon käyttö kastraatioresistentissä eturauhassyövässä on viime vuosina lisääntynyt. Ne lievittävät usein kipuja, parantavat elämänlaatua ja saattavat pidentää elinaikaa. Solunsalpaajia annetaan eturauhassyövän hoidossa suonensisäisenä tiputuksena.

Solunsalpaajahoitoihin liittyy kuitenkin usein paljon haittavaikutuksia, jotka voivat rasittaa potilasta. On hyvä muistaa, että haittavaikutuksia voidaan ehkäistä ja hoitaa.

Levinnyttä eturauhassyöpää sairastaville potilaille solunsalpaajahoitojen jälkeen on yleensä vaihtoehdoksi jäänyt oireenmukainen hoito, jossa keskitytään syövän aiheuttamien oireiden hallintaan. 

Aktiivisen tutkimustyön myötä on löydetty eturauhassyövän hoitoon uusilla vaikutusmekanismeilla toimivia lääkkeitä. Nykypäivänä aktiivista hoitoa voidaan jatkaa myös solunsalpaajahoitojen jälkeen. Uusimmilla hoidoilla voidaan lisätä elinaikaa, mutta ennen kaikkea voidaan parantaa potilaan elämänlaatua. Uusilla hoidoilla on yleensä merkittävästi vähemmän haittavaikutuksia kuin solunsalpaajahoidoilla.